Yksi Suomen piristysruiskeista on ehdottomasti Michael Monroe. Herrassa on karismaa ja siinä Turun pisimmässä tukassa on vaan jotain niin särmikästä. Michael on kadehdittavan täynnä energiaa.
Tässä fiilistelyä Michaelin nuoruuden vuosilta. Olenko se vain minä vai Michaelin hymy ja kasarimeikki mikä luo mielikuvan nuoresta David Bowiesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti